Taimikot hoidetaan pääosin hyvin - suuri osa taimikoista on sekapuustoisia 

Suomen metsäkeskus tarkasti viime vuonna 9 670 hehtaaria hoidettuja taimikoita ja nuorten kasvatusmetsien harvennuksia, joihin oli haettu valtion kemera-tukea. Tarkastusten perusteella reilu viidesosa näistä metsänhoitotöistä oli toteutettu niin, että rahoitusehdot eivät täyttyneet.  

Valtaosalla taimikoista metsänhoitotyöt oli toteutettu hyvin ja kemera-rahoitus myönnettiin lähes 90 prosentille työmaista. Nuoren metsän harvennuksissa puutteita oli enemmän ja joka neljäs hakemus hylättiin.    

Metsänhoitotöiden laadussa on jonkin verran alueellisia eroja. Metsäkeskuksen tarkastusten perusteella parasta laatua tehdään Lapissa, Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Heikompaa työnjälkeä havaittiin Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa osalla työmaista.  

Taimikonhoitokohteilla suurimmat puutteet havaittiin taimikon tiheydessä. Kemera-rahoitusta ei voida myöntää, jos taimikko jää liian tiheäksi harvennuksen jälkeen.  

– Nuoren metsän hoidon tukea taas haetaan usein harvennuksiin, joissa puusto on jo liian järeää. Kyseessä on tällöin normaali kaupallisesti kannattava harvennus, johon tukea ei enää myönnetä, kertoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola Suomen metsäkeskuksesta.  

Tarkastuksissa löytyi myös yli 350 hehtaaria työmaita, joille haettiin tukea, vaikka työtä ei ollut lainkaan tehty.  

Metsäkeskus myönsi viime vuonna valtion tukea metsänomistajille taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon yhteensä 34 miljoonaa euroa. Näitä metsänhoitotöitä tehtiin kaikkiaan noin 129 000 hehtaarin alalla. 

Hoidetut taimikot ovat pääosin sekapuustoisia  

Hoidetut kuusen taimikot ovat valtaosin sekapuustoisia, eli taimikoihin on jätetty kasvamaan muitakin kuin yhtä puulajia. Sekapuustoisia taimikoita, joissa kuusi on pääpuulajina, oli lähes kaksi kolmasosaa tarkastetuista taimikoista. Noin neljäsosassa tarkastetuista kuusikoista kasvoi kuusta, mäntyä ja koivua kutakin ainakin kymmenesosa koko runkomäärästä.

Männiköistä hieman yli puolet oli puhtaita männiköitä. Männyn kasvupaikat ovat pääsääntöisesti kuuselle ja koivulle liian kuivia ja karuja, minkä vuoksi niillä ei yleensä kasvateta sekametsää.  

– Luonnon monimuotoisuuden kannalta sekapuustoisuus on hyvä asia. Sekametsä on myös erilaisia tuhoja vastaan kestävämpi kuin yhden puulajin metsä. Puuntuotannossa kuitenkin menetetään jonkin verran erityisesti silloin, kun osa puustosta on hieskoivua, Nikkola sanoo.

Metsänhoitosuosituksissa suositellaan jättämään viljelytaimikoihin myös luontaisesti syntyneitä muita puulajeja. Metsäkeskuksen tarkastuksissa kävi ilmi, että istutustaimia kuolee aika paljon ja täydennykseksi jätetään erityisesti lehtipuita. 

Riistatiheikköjä tarvitaan 

Monimuotoisuutta ja riistan elinoloja voi parantaa jättämällä jo varhaisperkauksen yhteydessä taimikkoon luontaisesti syntynyttä lehtipuustoa ja riistatiheikköjä. Nämä kohdat tulee säästää myös tulevissa harvennuksissa ja hakkuissa, jotta niille muodostuu tulevaisuudessa lahopuuta. Riistatiheiköt eivät alenna kemera-tukea, jos niitä on alle 10 prosenttia metsänhoitoalasta.